TIETOISKU: YLIPAINO JA LIHAVUUS

Lihavuus on suuri kansanterveydellinen haaste sekä Suomessa että muualla maailmassa. Elintason nousun myötä lihavuus on yleistynyt ja maapallon ihmisistä joka kolmas on ylipainoinen. Suurin osa on lihonut tahtomattaan pikkuhiljaa. Työikäisillä näkövammaisilla miehillä merkittävä ylipaino on yleisempää kuin keskimäärin työikäisillä.

Lihavuuden tausta- ja riskitekijät

Lihavuus johtuu yksinkertaistettuna siitä, että ruoasta saadaan pitkällä aikavälillä enemmän energiaa kuin kulutetaan. Lihavuuden kehittyminen on kuitenkin paljon monimutkaisempi kokonaisuus. Siihen liittyy monia elimistön toimintoja, jotka eivät ole tahdonalaisia. Lihavuus ei siis ole pelkästään oma valinta.

Painon haitalliselle nousulle altistavat elinympäristö, ihmisen biologiset ja psykologiset ominaisuudet sekä sosiaaliset ja taloudelliset olosuhteet. Lihomisen taustalla on erityisesti elinympäristön ja elintapojen muuttuminen lihomista edistäväksi. Työ- ja arkiliikunta ovat vähentyneet, ja runsaasti energiaa sisältäviä ruokia on helppo hankkia.

Perimä voi selittää osan lihomisesta, mutta lihavuudelle altistavat yksittäiset geenimuutokset ovat harvinaisia. Tavallisen lihavuuden osalta perimän vaikutus on monimutkainen. Ratkaiseva vaikutus lihavuuden synnyssä on elinympäristöllä ja elintavoilla.

Ruokavalion suuri energiatiheys on yhteydessä liialliseen painon nousuun. Painon nousua ennustavat runsas lihan, vähäkuituisten viljatuotteiden sekä makeisten ja sokeroitujen juomien käyttö. Suurentuneeseen lihomisen riskiin liittyy makumieltymyksistä erityisesti voimakas mieltymys rasvaan. Kauppojen ja ravintoloiden laajat tuotevalikoimat sekä suuret annos- ja pakkauskoot saavat ihmiset syömään liikaa. Myös alkoholista saatu energia saattaa altistaa lihomiselle.

Vähäinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä lihomiseen. Runsas istuminen ja muu paikallaanolo voi edistää lihavuuden kehittymistä, sillä tuolloin energiankulutus on vähäistä. Myös vähäinen uni voi altistaa lihomiselle.

Lihavuuden taustalla voi olla myös psykososiaalisia tekijöitä. Lihavuus on yleisempää alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä. Aikuisilla lihavuuteen ovat yhteydessä alhainen koulutus ja sosioekonominen asema työelämässä. Koettu stressi suurentaa lihavuudelle ja painonnousulle altistavien ruokatottumusten riskiä. Masennus suurentaa painonnousun ja vyötärölihavuuden riskiä. Myös yksinäisyys on yhteydessä suurempaan painoindeksiin ja ylipainoon. Lihavuuteen liittyvät psykososiaaliset tekijät ovat monimutkaisia ja usein samat asiat voivat olla sekä lihavuuden syitä että seurauksia.

Vuorotyötä ja etenkin yötyötä tekevillä on suurempi riski painon nousuun. Työajat vaikuttavat terveyteen työn ja muun elämän yhteensovittamisen sekä palautumisen haasteiden kautta. Unihäiriöt ovat vuorotyötä ja epäsäännöllistä työtä tekevillä yleisempiä kuin päivätyötä tekevillä. Myös matkatyö sekä paljon istumista vaativa työ voivat vähentää liikunnallista aktiivisuutta ja vaikeuttaa aterioiden rytmittämistä ja siten altistaa lihomiselle.

Painon mittaaminen

Aikuisten painoa ja lihavuutta mitataan terveydenhuollossa yleisesti painoindeksillä (BMI eli Body Mass Index). Painoindeksilaskussa kehon paino suhteutetaan henkilön pituuteen. Pelkkä painoindeksi ei anna kattavaa kuvaa ihmisen kokonaisterveydestä ja hyvinvoinnista eikä kerro kehon rasvan jakautumisesta. Esimerkiksi suuri lihasmassa tai turvotus voivat nostaa painoindeksin ylipainon rajalle, vaikka kehossa ei olisi liikaa rasvakudosta. Useimmiten suuri painoindeksilukema on kuitenkin osoitus suurentuneesta rasvamäärästä.

Aikuisten normaalipainon painoindeksiluku on 18,5–24,9. Yli 65-vuotiaille suositeltava painoindeksi on 23–29, koska ikääntyneillä lievä ylipaino ei ole haitallista. Korkeammassa iässä vaarana on enemmänkin liiallinen laihtuminen. Tuolloin siihen liittyy lihasmassan ja lihasvoiman kato, mikä johtaa helposti liikunnallisen toimintakyvyn heikkenemiseen.

Vyötärölle kertyvä rasva on vaarallisempaa kuin alavartaloon kertyvä rasva. Rasvan kertyminen etenkin vatsaonteloon on terveydelle vaarallista, koska tällöin rasvaa kertyy myös elimiin, jotka ovat tavallisesti lähes rasvattomia. Näitä elimiä ovat esimerkiksi haima, maksa, munuaiset, lihakset ja sydän. Vatsan alueelle kertyneen rasvan määrää arvioidaan mittaamalla vyötärönympärys. Vyötärölihavuuden alarajana pidetään naisilla arvoa 90 cm ja miehillä arvoa 100 cm.

Lisätietoa kehon painoindeksin ja vyötärönympäryksen mittaamisesta sekä tulosten tulkinnasta saat erillisestä artikkelista: BMI eli painoindeksi ja vartalonympärys.

Lihavuus on pitkäaikaissairaus ja riskitekijä monille sairauksille

Lihavuus on pitkäaikaissairaus, jonka ennaltaehkäisy ja hoito on tärkeää. Lihavuus lisää riskiä sairastua moniin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, tyypin 2 diabetekseen, astmaan, aivohalvaukseen, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, uniapneaan, dementiaan ja masennukseen. Lihavuus on myös yhteydessä ennenaikaisen kuolleisuuden riskiin. Riski kasvaa selvästi painoindeksin ylittäessä 30.

Sairauksien riskiä kasvattaa erityisesti vyötärölle kertynyt rasva ja varhain alkanut lihavuus. Vyötärölihavuus on tunnusomaista etenkin metaboliselle oireyhtymälle, jossa samalla henkilöllä on useita terveydelle haitallisia arvoja yhtä aikaa. Metabolisessa oireyhtymässä esiintyy yhtä aikaa ongelmia verenpaineessa, verensokerissa ja veren rasvoissa. Lihavuudella on sekä fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia että taloudellisia vaikutuksia yksilölle ja yhteiskunnalle.

Näkövammaisuus ja lihavuus

Henkilöä voi pitää lievästi ylipainoisena, kun painoindeksi on 25 tai enemmän. Vuonna 2002 Lääkärilehdessä julkaistussa tutkimuksessa on todettu, että vähintään lievästi ylipainoisia oli näkövammaisista työikäisistä miehistä 59 % ja naisista 41 %. Tämä on saman verran kuin muulla työikäisellä väestöllä keskimäärin sekä miesten että naisten osalta.

Merkittävästi ylipainoisena henkilöä voi pitää, kun painoindeksi on 30 tai enemmän. Merkittävästi ylipainoisia oli vuonna 2002 Lääkärilehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan näkövammaisista työikäisistä miehistä 17 % ja naisista 13 %, kun vastaava osuus on muussa väestössä sekä naisten että miesten osalta noin 12–13 %. Näkövammaisilla miehillä oli siis tilastollisesti merkitsevästi enemmän merkittävää ylipainoa kuin näkövammaisilla naisilla ja muulla väestöllä sekä naisten että miesten osalta. Ylipainoisuus lisääntyi näkövammaisilla iän myötä kuten muussakin väestössä.

Lihavuuden ehkäisy ja hoito

Painon nousun ennaltaehkäisy on helpompaa kuin laihduttaminen ja laihdutustuloksen ylläpitäminen. Lihavuuden ehkäisyssä keskeistä on terveyttä edistävä ruokavalio, säännöllinen ateriarytmi ja sopivat annoskoot. Jokaisen aikuisen tulisi tietää oma painoindeksinsä (BMI) sekä vyötärönympäryksensä ja ymmärtää niiden merkitys omalle terveydelle.

Lihavuuden ensisijainen hoito on suunnitelmallinen elintapaohjaus, jossa huomioidaan ruokatottumukset, liikunta, uni, päihteet, psyykkinen hyvinvointi ja voimavarat. Elintapaohjauksessa käsitellään myös syömiseen ja painonhallintaan liittyviä ajatuksia, asenteita, tunteita ja käyttäytymistä.

Ruokatottumuksissa keskeistä on parantaa syömisen hallintaa, kuten säännöllistä syömistä, syömisnopeutta, kasvisten syöntiä ja riittävää proteiininsaantia. Tärkeässä osassa on vähentää vähäravinteisia energialähteitä, kuten makeisia, sokerisia leivonnaisia ja sokeroituja virvoitusjuomia.

Kaikki ruoka-aineryhmät ovat tärkeitä terveydelle. Tärkeää on turvata riittävä ravintoaineiden saanti. Kannattaa syödä ruoka-aineita, joissa on vähän tai kohtuullisesti energiaa, mutta runsaasti ravintoaineita. Esimerkiksi vihanneksissa, juureksissa, marjoissa ja hedelmissä on vähän energiaa, mutta paljon ravintoaineita. Kohtuullisesti energiaa ja paljon ravintoaineita on muun muassa täysjyväviljassa, vähärasvaisessa lihassa ja rasvattomissa maitotuotteissa. Paljon energiaa, mutta myös paljon ravintoaineita on muun muassa pähkinöissä, manteleissa ja avokadossa, joten niitä kannattaa syödä kohtuudella.

Säännöllinen arkiaktiivisuuden lisääminen sekä liikuntaharjoittelu kuuluvat lihavuuden elintapahoitoon. Terveyden kannalta paras liikuntamuoto on itselle mieluinen liikunta, jota pystyy toteuttamaan säännöllisesti. Kohtuukuormitteinen kestävyysliikunta yhdistettynä lihasvoimaharjoitteluun on todennäköisesti tehokkain tapa saada aikaan positiivisia muutoksia kehon koostumukseen henkilöillä, jotka ovat ylipainoisia tai lihavia.

Lihavuuden elintapahoitoon kuuluu myös nukkumistottumusten ja mahdollisten univaikeuksien kartoitus. Painonhallintaa tukee yöunen parantaminen, kuten riittävä yöunen pituus ja hyvä unenlaatu sekä nukkumaanmeno- ja heräämisaikojen säännöllistäminen.

Elintapahoidolla voidaan vähentää ylipainoa ja lihavuutta sekä niihin liittyvien sairauksien riskitekijöitä. Lihavuuden ehkäisyssä vastuu on yksilöillä, perheillä, terveydenhuollolla ja yhteiskunnalla.