Tekstivastine: Minun näköinen elämä -podcast, jakso 1. Lihavuus – enemmän kuin kiloja ja painon tarkkailua
Mira
Päivi
M: No on sulle tullu vähän painoo lisää sitten viime näkemän.
P: Lihavat on lepposia.
M: Hei ihanaa, odotat sä vauvaa. Ai et vai. Ai anteeks.
P: Oot sitten tullut komeaan sukuusi.
M: Näyttää sullekin maistuvan ruoka.
P: Ei meillä nyt noin suuria housuja ole myynnissä.
M: Täytyyhän sitä nyt naisilla olla jotain mistä ottaa kiinni.
M: No hei tervehdys ihanat kuulijat. Me ollaan täällä taas. Me ollaan nyt Minun näköinen elämä podcastit saatu taas jälleen käyntiin. Ja tätä nykyä ollaan nyt Näkövammaisten terveys ja hyvinvointi ry:n siipien suojissa. Ihanaa kun meillä alkaa nää podit jälleen. Nyt meiän tulevat podit käsitteleekin aihetta näkövammaisten terveys ja hyvinvointi ja sen ympärille kietoutuu tää meiän tulevien podien niin sanottu punainen lanka. Tokihan meiän podeihin mahtuu sitten muutakin kivaa ja pientä tuistiä aina pitää saada sinne väliin. Mutta tervetuloa kuuntelemaan.
P: Me tosiaan tullaan jatkossa pureutumaan Airut lehdessä julkaistaviin Terveydeksi palstalla oleviin teksteihin ja tää on tosi kiva, et me ollaan saatu meiän podcast porukka uudelleen kasaan ja päästy tänne Näkövammaisten terveys ja hyvinvointikanavalle puhumaan näistä kaikkia koskettavista terveysasioista. Kiva, että sä oot mukana. Me yritetään pureutua näihin asioihin niin, että susta tuntuu, että sä pääset keskusteluun mukaan. Tänään täällä äänessä on Päivi ja Mira.
M: Terve Päivi esittelisit sä lyhyesti itses. Kuka on Päivi?
P: Päivi on lyhyesti sanottuna pieni, pyöreä, pullea, punakka, Päivi Perniöstä. Eli olen sokea ja viihdyn omassa kropassani, vaikka tunnetusti olenkin pullea. Mutta Mira kuka sä oikein oot?
M: Niemisen Mira on sitten täällä äänessä ja mä vastaan tästä Minun näköinen elämä toiminnan niin kun tämmöisestä kokonaiskuvasta, että meillä on tämmöisiä vertaistuellisia puhelinrinkejä joita vapaaehtoiset pyörittää ja sitten meillä on näitä podcasteja tulossa ja tämmöistä kuvaa mä sitten hoidan tässä Minun näköinen elämä toiminnassa. Joo mä asustelen Vantaalla ja toiminnallisesti sokea. Jonkun verran hahmotan valoa ja sitten liikettä, jos sitä ihan lähellä tapahtuu ja kuljen yhdessä opaskoirani Kikin kanssa tätä elämäni polkuu ja voisin kuvailla itseäni sellaiseksi sopivasti pulleaksi rouvahenkilöksi. Se on se oikeastaan se mun status. Ja Päivi onko niin, että tänään puhutaan ylipainosta ja lihavuudesta ja lihavuus joka on paljon muutakin kun kiloja ja painontarkkailua?
P: Jep tänään tosiaan puhutaan tästä aiheesta. Mut ennen kun lähetään tähän aiheeseen niin kuulijoille tiedoksi, että tää podi kannattaa kuunnella loppuun asti. Silla ihan lopussa me mainostetaan meiän puhelinrinki toimintaa. Jos sua kiinnostaa mitä ne puhelinringit oikeesti on ja miten niihin pääsee mukaan niin kannattaa olla kuulolla. Eiks niin Mira?
M: Se on just näin. Eli tänään me puhutaan Airut lehden tämän vuoden numerossa yksi olleesta artikkelista jonka nimi on lihavuus enemmän kuin kiloja ja painontarkkailua. Tän artikkelin on kirjoittanut Suomalaisen Katri. Ja nyt päästään itse aiheeseen.
Lihavuuden stigma. Lihavuuteen liittyy usein sisäistettyä stigmaa joka voi olla esteenä hoitoon hakeutumiselle. Jos ihminen kokee, että on epäonnistunut ja syyllinen paino-ongelmaansa eikä ansaitse siihen apua. On hän sisäistänyt stigmaa sisätautien erikoislääkäri lihavuutta ja diabetesta hoitava lääkäri Jarmo Kaukua sanoo. Lihavuuden puheeksi ottaminen vaatii terveydenhuollossa erityistä herkkyyttä. Painosta puhuminen voi avata tien hoitoon. Mutta väärällä tavalla tehtynä se voi myös sulkea sen. Jos ihminen kokee tulleensa arvostelluksi tai mitätöidyksi luottamus hoitosuhteeseen voi murentua. On tärkeää, että terveydenhuollon ammattilaiset eivät vahvista stigmaa vaan kohtaavat ihmisen arvostavasti ilman syyllistämistä. Kyselevä asenne ja potilaan tilanteeseen tutustuminen kunnioittavasti luovat pohjaa hyvälle yhteistyölle. Kaukua kannustaa tehopositiiviseen ajatteluun. Jokainen ihminen on arvokas kehon koosta riippumatta. Mutta samalla voidaan huomioida terveysriskit jotka lihavuuteen liittyvät.
P: Tää onkin mielenkiintoista, koska painosta puhuminen on meille monelle aika vaikee asia. Siks on tosi tärkeetä mun mielestä, että siel terveydenhuollossa kunnioitetaan sitä asiakasta ja nähdään se asiakas muunakin kun pelkkinä kiloina. Ihminen siellä toisella puolella pöytää on kokonaisuus eikä pelkästään ylipainoa. Tää on must tosi tärkeetä, et millä tavalla me otetaan puheeksi se ylipaino ylipäänsä, jotta me päästään yhteistyöhön sen asiakkaan kanssa. Oon itse sopinu mun diabeteshoitajan kanssa muun muassa siitä, että mä en koskaan haluu kuulla paljonko vaaka näyttää. Mä en haluu tietää mitä mä painan. Mulle diabeteshoitaja kertoo vaan, et onko paino menny ylöspäin vai alaspäin. Se on mulle jotenkin lohdullinen tieto ja huomaanhan mä sen sitten myöskin itse yleensä, että jos se on menny runsaasti ylöspäin tai runsaasti alaspäin. On tärkeetä myöskin se, että me tiedostetaan se, et joskus se ylipainon hoito voi ollakin terveydelle myöskin riski. Eli meiän pitää osata tavallaan suhtautua siihen ylipainoon sillä tavalla, että myöskin turvallisesti lähdetään sit pudottaan sitä painoa, jos siihen lopputulokseen tullaan. Mira mitä sä itse ajattelet siitä, että onks ylipaino jotenkin häpeällistä?
M: Kiitos Päivi. Toi on kyllä tärkee kysymys ja kyl mä oon omassa elämässäni kokenu häpeää ja ulkopuolelta tulevaa painetta siitä, et mun pitäis tehdä itselleni jotain mun painon suhteen. Ei se päivässä tapahdu eikä sitä pysty, vaikka kuinka päättää joka päivä et nyt se alkaa sitten se laihdutus. Ja toi on ihan totta toi, että se voi olla joskus riski. Että oon mä kokeillu sellaisiakin rajuja dieettejä ja niistä vaan tulee mun kohallani ainakin. Niin mä oon vaan menny huonoon kuntoon ja oon kokenu sitä häpeää niin terveydenhuollon puolella kun sit ihan sosiaalisessa omassa elämässä, et sitä ei oo oikein osattu ehkä sitten sanoittaa oikein. Tai sit se itsellään on se häpeän stigma niin iso, että sitä vaikka miten ottais puheeksi niin sen häpeän silti tuntee.
Lievä ylipaino ikääntyneen suojana. Ikääntyneiden kohdalla huoli lievästä ylipainosta ei ole aiheellinen. Ikääntyneen suositeltava painoindeksi on 24:stä 29:n. Sillä lievä ylipaino suojaa iäkkäämpiä ihmisiä. Laihduttamisen sijasta tulee kiinnittää huomiota riittävään ravinnonsaantiin ja toimintakyvyn ylläpitämiseen. Jos ikääntyneen paino putoaa, on oltava tarkkana, että se ei lähde lihaksista ja heikennä sitä kautta toimintakykyä Kaukua muistuttaa. Säännöllinen syöminen on tärkeää sillä se tahdistaa elimistön hormonitoimintaa ja kylläisyyshormoneja ja varmistaa säännöllisen, riittävän energian saannin. Ikääntyneet tarvitsevat riittävästi energiaa, proteiinia, kuitua ja vitamiineja. Joten monipuolisesta ruokavaliosta kannattaa huolehtia.
M: Joo hyviä kommentteja tossa artikkelissa. Päivä hei miten sä tarkkailet sun painoa ja miten sä asetat sun tavoitteet?
P: Hyvä kysymys Mira. Mä sanoisin, että mulle tavallaan niin kun se vaatekaappi on se vaaka. Eli kun mä en halua tietää mitä mä painan niin vaatekaappi kyllä kertoo, että painanko mä tavallaan liikaa mun vaatteisiin. Eli jos vetoketjut ei mee kiinni. Napit pompsahtelee auki. Vähän kirraa sieltä ja vähän tuolta. Niin se kertoo mulla siitä, että nyt tarttis tehdä jotain enemmän itelleen. Sen lisäks mä käytän myöskin tällaista niin kun mittanauhaa. Mä oon siihen merkannu klemmarilla, et tää on mun vyötärön ympärys ja sitten mä laitan toisen klemmarin, et jos se vyötärön ympärys lähtee laajenemaan. Tai jos se ihanasti lähtis vähän pienenemään. Niin silloin mä näen niin kun niistä klemmareista, et vautsi-vau nyt mä oon saanu muutaman sentin vyötäröltä pois ja se on kyl tosi palkitsevaa. Se miten mä asetan tavoitteita itelleni niin on niin kun kivempi laittaa sellaisii pieniä tavoitteita. Pieniä arjen valintoja. Yrittää syödä säännöllisesti. Tehä mahollisimman terveellisii valintoja. Ei aina helppoo, mut yritys täs onkin se tärkein asia. Ja mun mielestä niin kuin erityisen tärkeetä on just ehkä se ateriarytmi ja se säännöllisyys. Sillai kun tääl meilläpäin sanotaan, et vähän ja ussei kanaki kussee. Niin sellai pitäis syödä. Silloin niin kun ei tulis tavallaan semmoinen tuhoton nälkä jolloin sä syöt ihan ylenpalttisesti liikaa. Mutta miten sä Mira asetat itelles sellaisii tavoitteita mihin sä pyrit?
M: Mul on taas päinvastoin tiätkö mä oon hankkinu puhuvan vaa’an ja niin karmee laite kun se onkin, kun se puhuu, meinaan kovaa. On siinä kaiken maailman äänenvoimakkuudensäätönappuloita. Mut min en oo osannu keksii miten ne toimii. Joten vaaka huutaa täyttä huutoo kolme kertaa vielä, ettei vaan jää epäselväksi sen mun painon. Ja niin kovaa se huutaa, että en oo kehannu sitä laitetta kotiin viedä. Mä oon päättäny, et mun perheenjäsenet ei tarvitse tietää paljon mä painan. Vaaka pysyy työpaikalla. Mä tuun aina sen verran aikaisemmin tai sitten mä mittaan sen painon sen verran myöhään, ettei täällä tarvi työyhteisönkään kuunnella, et mitä mä painan. Mutta tota se pirulainen tosiaan huutaa kolme kertaa sen ja sitten mä oon tehny semmoisen tavan, että mä kirjoitan sen ylös. Mul on tietokoneella tiedosto missä lukee oma projekti. Ja sitten mä kirjaan sinne mun painon ja aina kun se vähänkin putoo niin laitan sinne miinus ja vaikka 250 grammaa ja sit mä laitan sinne jee ja kirjoitan sitten fiilikset myöskin. Tää auttaa mua tämmöinen niin sanottu päiväkirjan pitäminen. Myöskin mä huomaan sitten nopeasti, että jos se paino alkaakin nouseen sieltä niin sit täytyy vähän miettiä taaksepäin, että mitä sitä on niinku tullut tehtyä. Ja tää on siitä syystä, että mul on sen verran painoa kertyny vuosien varrella ja tän näkövammautumisen myötä. Se on tapahtunut hitaasti kun liikkuminen on hidastunu ja sitten kun tuo opaskoira tuli elämään mukaan. Niin mä huomaan sit, että ylipainoisena ja kun sitä kiloo on enemmän kun joutuu kantaan. Niin on vähän vaikeeta mennä sit, et mä toivoisin, et mun tavoitteena ainakin ois se, että askel kevenisi ja mä pystyisin koiran kanssa liikkumaan sillä tavalla, et se koira myöskin nauttii siitä hänen omasta käynnistä, et ei tarvii hidastaa mun takia. Pikkuhiljaa, prosessi on kesken mutta tavoitteita on ja niitä kohti mennään. Ja mä oon antanu itselleni todella pitkän ajan tähän, et mul ei ole deadlinea tälle koko mun omalle homma projekti jutulle. Se voi olla, et se on vuosien asia. Mä en ota siitä nyt mitään murhetta. Pääasia on se, että mä voin hyvin. Mä voin paremmin. Aina kun putoo kilo tai kaksikin niin mä huomaan sen mun liikkumisessa miten askel kevenee.
Lihavuuden hoitomuodot. Lihavuus on krooninen sairaus joka vaatii ammattilaisen tekemän alkuarvion, hoitosuunnitelman ja seurannan hoidon etenemisestä. Elintapojen muuttamisen ohella käytetään lääkehoitoa sekä lihavuusleikkauksia. Lääkehoidon vaihtoehtoina ovat suoraan keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet sekä suolistohormonit jotka normalisoivat hormonaalista energiatasapainon säätelyä ja auttavat näin elämäntapamuutosten toteuttamisessa. Lääkehoitojen käyttö yleistyy kovaa vauhtia. Jos pysyvä painonpudotus ei ole onnistunut vuosien tai vuosikymmenten yrittämisellä kaikkien dieettien ja liikunnan lisäämisten jälkeen. On lääkehoito hyvä keino ottaa tilanne haltuun Kaukua toteaa. Lääkehoidon vaikutukset kestävät niin pitkään kuin lääkettä käyttää. Se ei ole kuuri jolla pystytään parantamaan lihavuuden taustalla oleva patofysiologia ja usein lääkehoidon purkamisen jälkeen paino lähtee jälleen nousuun. Lääkehoitoa ei suositella jos on vaikea diabetekseen liittyvä retinopatia eli diabeetikon verkkokalvo silmäsairaus. Painonlaskun myötä verensokeri voi kohentua nopeastikin mikä voi johtaa retinopatian pahenemiseen. Elintapamuutosten ja lääkehoidon lisäksi vaikeaa lihavuutta voidaan hoitaa lihavuusleikkauksilla. Ne ovat yleistyneet ja viime vuonna suomessa on alettu tekemään lihavuusleikkauksia myös lapsille ja nuorille. Lihavuusleikkaus on tehokas hoitokeino ja sitä voidaan harkita kun kaikki muut keinot on kokeiltu Kaukua kertoo.
M: Hyvä että oli artikkelissa asiaa myös tästä lääkehoidosta. Täs kohtaa haluun kertoo, että mun tässä painontarkkailussa ja painonhallinnassa mulla on mukana myös lääkehoito. Ja se ei alkanu heti se lääkehoito mulla vaan huomasin, että sitä painoo on tosi vaikee saada alas. Mun elämänrytmi on sellaista hyviin hektistä. Mä unohdan syödä. Sitten kun on niin kova nälkä, et sit vedetään jääkaappi tyhjäks tai työpäivät on joskus pitkiä en muista syödä. Ja sit kotiin kun pääsen niin sit tyhjenee jääkaappi ja sellainen ei oo normaalia. Ja kun sitä on kestäny vaikka vuosia ja sitä ei osaa itse kovin hyviin sitä ravintoa niin kun määritellä, että miten usein sitä syö sitten ja paljon. Niin siihen rinnalle on hyvä toisille joskus, että ottaa lääkehoidon. Kun on kokeillu jo kaikkia. Ja mun kohalla voidaan sanoa niin, että on kokeiltu ja kaikkea ja kuitenkin mul on tavoite sillai saada sen opaskoitani kanssa se liikkuminen ja askel kevyemmäksi. Niin mä sitten koin, että tää lääkehoito on hyvä asia. Ja mä oon nyt syöny tämmöistä laihdutuslääkettä puoltoist vuotta suurin piirtein. Ja voin sanoa, että mulle siitä on ollut valtava hyöty. Painoa on pudonnut paljon ja kuitenkin tasaisesti ja mikä parasta se on opettanut mua syömään oikein. Eli tässä lääkehoidon kanssa niin se ei ole se lääkehoito mikä sun painoo pudottaa vaan se auttaa sua siinä oikeassa ruokailussa ja mä oon huomannu sen, että kun mä syön hyvin ja muistan. Mul on ihan muistutus puhelimessa, että Mira aamupala. Mira lounas ja niin poispäin. Niin se auttaa siihen, että se pitää mun verensokerit tasaisena eikä tuu sellaisia huippuja tai aallonpohjia vaan pysyy tasaisena jolloin mä en tuu syöneeksi ahmien. Ja mul on tietty raja siinä ruuan määrässä mitä mä pystyn syömään, et se lääkehoito auttaa siinä, et siellä on se raja. Mul on nimittäin ihan lapsuudesta asti sellainen joku syömishäiriö mikä liittyy tämmöiseen ahmimiseen, et niin kauan kun ruokaa on ja mä tykkään hyvästä ruuasta niin kun varmaan monikin. Ja aina kun se on hyvää se ruoka niin mä syön sitä niin kauan, että tulee ähky. Tähän kohtaan tää lääkehoito on ollu ihan paras mun kohalla. Ei pysty syömään määräänsä enempää. Mitä mieltä sä oot Päivi täst lääkehoidosta?
P: Must on kauheen kiva kuulla, et se lääkehoito on niinku auttanu. Mä jotenkin tässä kohtaa itse ajattelen, että kaikki avut on tervetulleita ja kiva kuulla et se sopii sulle. Itte mä mietin ykköstyypin diabeetikkona sitä, että miten tää mahtais niinku, sopii mun muitten lääkkeitten kans yhteen. Miten tää vaikuttais siihen, että insuliinin kanssa yhdessä käyttäis tällaista. Miten se sopii muitten lääkkeitten kanssa eli mul herää hirvee määrä kysymyksii joihin tietysti sä et osaa vastata. Mutta vois tietty ottaa niinku puheeks siel terveydenhuollossa. Se mikä mua täs ehkä eniten mietityttää on se, että oon kuullu, et toisille tulee esimerkiks hirveen huono olo. Niin kiva kuulla, et sulla se on ollu jo pitkään käytössä niin ilmeisesti sulle ei oo tullu tästä huono olo. Semmoiset asiat mua mietityttää. Ja sit mä pohdin myöskin sitä, et mitä lompakko sanoo niinku tässä kohtaa. Et itse ainakin niin kun mietin just sitä, että on paljon sellaisia kuluja joita ei pysty. Esimerkiks just jotkut lääkekulut niin ne on niinku pakko hoitaa ja ne on pakko saada. Niin sitten just se, että kyseessä on kuitenkin aika arvokas lääke. Niin jäiskö se sit sitä varten ottamatta tai onko siihen ylipäänsä mahdollisuutta. Että tässä niin kun herää tosi paljon kysymyksiä ja sen oon ymmärtäny, että tämmöinen lääkehoito on sitten elinikäinen kun sen kerran aloittaa. Mut must on tosi hieno kuulla, että tän lääkehoidon avulla on päässy siihen painonpudotuksen onnelliseen maailmaan ja saanu sen painon putoamaan. Koska sehän täs on niinku tärkeetä, et me saadaan se alkuun ja myöskin niin kun just tää, että se terveellinen ravinto tohon lisäks. Niin must se on tosi mahtava. Lääkehoidon terveellisen ruuan yhteinen tavoite on ehkä just siinä, että ne sun elämäntavat ois terveellisempii ja se paino pysyis hallinnassa.
M: Erittäin hyviä huomioita ja vähän omakohtaista kokemusta voin sen verran kertoa, että mul on mukana koko ajan työterveyshuolto tässä. Elikkä mulla on hoitokontakti ja me koko ajan tarkkaillaan myös, et verikokeita otetaan, et mä en tee tätä onneks yksin. Et sillä lailla riskit minimoidaan, että mul on jatkuva tarkkailu päällä myöskin. Mikä on hyvä asia. Puhuit myös, et se lääkehoito voi olla tosi kallista ja jopa liian kallista joidenkin kukkarolle. Ei se minullakaan oo ihan helppoo pistää hirveetä määrää rahaa semmoiseen lääkkeeseen. Mutta sit mä oon ajatellu myöskin näin, et mul on menny kuukausittain aikaisemmin niin tämmöiseen ulkona syömiseen ja ravintoloihin, kahviloihin aika paljonkin rahaa. Ne vaan menee aina vähän kerralla ja sitten ei tajuakaan, et kuukaudessa itse asiassa mä oon syöny ulkona sen lääkkeen hinnan verran vois melkein sanoo. Ja nyt kun tää lääke on niin mun ei tee mieli enää niin paljoo mennä kahviloihin tai jopa ravintolassa niin mä joudun ottaa sieltä halvemman ja kevyempää ja jopa kysyä, että saisko lastenannoksen, koska mä en jaksa syödä enää sitä annosta. Jolloin se vähentää myös mun ulkoruokintaa sen verran hyvin, että se ei ookaan niin paha sit sille kukkarolle. Lisäks mä oon myöskin vähän kattonu sit että mitä mä ostan ja tilailen, että riittääkö mun rahat, et tää on ihan hyvä huomio.
Fakta sisätautien erikoislääkärin Jarmo Kaukuan vinkit Uuteen vuoteen. Sen sijaan, että miettisit mitä voisit vähentää ja rajoittaa. Mieti mitä voisit lisätä elämääsi. Lisää säännöllisyyttä syömiseen, proteiinia, kuituja, vitamiineja. Itsellesi mieluista liikuntaa esimerkiksi kävelyä, joogaa, bilatesta, uintia tai lihaskuntoharjoittelua. Näin lasket painoindeksin painoindeksi BMI jakamalla paino kilogrammaa pituuden metriä neliöllä. Painoindeksilaskuri löytyy esimerkiksi terveyskirjaston verkkosivuilta. Apua paino-ongelmaan voi hakea omalta terveysasemalta, yksityiseltä lääkäriasemalta. Digipalveluista kuten painonhallintatalo.fi tai painoklinikka.fi.
M: Päivi mitä sä oot miettiny. Mitä sä voisit antaa itselles tänä vuonna tän painonhallinnan suhteen?
P: Tämäpä onkin oivallinen kysymys. Mä oon miettiny tätä usein ja mä oon tullu siihen tulokseen, että tänä vuonna on syytä antaa itselleen vähän armollisuutta, et ei tarvii pyrkii täydellisyyteen. Tekee vaan riittävän hyvin ja se tarkoittaa mulle esimerkiks niitä arjen hyviä valintoja. Että jos vaikka niin kun kahvin kanssa jättäiskin vaikka sen pullan syömättä tai ottaiskin siihen lautaselle vähän enemmän salaattia. Tän tyyppisiä asioita eli ihan yksinkertaisia pieniä arjen valintoja joita voi tehdä joka päivä. Must tärkee on se, että tavallaan se suunta on oikee, et jos pääsee lipsahtamaan sinne, että menee välillä överiks. Niin se lipsahdus ei oo niin vaarallinen. Mut se jos me jäädään sille lipsahduksen tielle, niin se on paljon vaarallisempaa tavallaan sen ylipainon suhteenkin kun se, että joskus lipsahtaa ja sitten palaa takaisin ruotuun. Eli tavallaan armollisuutta itselleen. Mutta kuitenkin oikeesti miettis aina siinä, vaikka just jossain lounaspöydässä, että mitä mä tähän lautaselleni laitan. Pyrkis tekemään niitä hyviä, terveellisiä valintoja ja sitten joskus myöskin antamaan itelleen luvan herkutteluun. Mitä sä Mira oot ajatellut itelles antaa tänä vuonna?
M: Toi on tosi hyvä kysymys ja mä oon miettiny tota kans paljon, että mikä motivoi mua ja sen kautta mä oon miettiny, että mua motivoi se, et kun mä tarkkailen sitä mun painoo ja sieltä aina se 100 grammaakin kun lähtee pois. Niin mä myös pysähdyn hetkeksi miettimään sitä, et se on mun repusta pois siitä painosta mitä mä kannan. Ja kun se askel kevenee siellä ulkona niin mä huomaan, että mun kävelytempo on paljon nopeampaa. Mä en hengästy enää niin paljoo. Mua ei satu mihinkään ja nämä tunteet, et kun se antaa se lenkki enemmän kun ottaa. Niin mä voisin pysähtyy välillä miettiin sitä, et hei tää on sen ansiosta, et mä oon nyt keskittynyt tähän mun painonhallintaan ja tää on hyvä asia. Ja puhuit Päivi armosta. Se on hirveen tärkeä asia mun mielestä se armo. Olla armollinen itselleen ja kun tekee mieli jotain hyvää niin ottaa sit sen hyvän, mut ei jää sille tielle. Se on tosi tärkee. Hyvä pointti Päivi. Mä tykkään siitä kans ja mä myöskin oon itselleni antanu semmoiset niin sanotut herkkupäivät elikkä perjantaisin kun työviikko on ohi ja mä oon päässyt kotiin niin sitten ei enää kuule katota painoo eikä tarkkailla yhtään mitään. Vaan sit mä saan jonkun herkun ihan luvalla ja siitä mä en tee enää numeroo, et mä en koe enää morkkista sen jälkeen vaan se homma on sitten hoidettu. Ja kuitenkin mä oon saanu sit sen herkun. Elikkä mun ei tarvi enää ajatella ja haikailla, että nytkö ne loppu ne kaikki herkut, et ikinä en enää saa syödä mitään. Ei kyl mä syön hyvää. Mutta joku päivä viikosta voi olla sit tämmöinen herkkupäivä. Niin kun lapsilla on lauantai karkkipäivä niin mul on sitten perjantai herkkupäivä.
P: Me on tänään puhuttu paljon ylipainosta ja siitä, että miten niinku sitä painoa voi tarkkailla. Jotenkin mä haluaisin tähän loppuun niin kun sanoo itselleni ja kaikille meille muillekin pullukoille lohdutukseksi myöskin sen, että ei kaikkien tarvi olla niin kun samasta muotista tulleita, et kaikilla ihmisillä on sama arvo. Sä et oo yhtään sen arvottomampi, vaikka sä olisit ylipainoinen ja myöskin ehkä se, että jokainen meistä voi viihtyä siinä omassa kropassaan ja se on ehkä se tärkein mitä mä niin kun toivoisin, että näistä asioista kun puhutaan. Että annettais ihmisten olla sellaisia missä ihmisen itsensä on hyvä olla. Ja onhan se Mira totta, että ei se paino lähe putoamaan, jos sä tuut mulle sanomaan et pudota painoa. Kyllä sen pitää musta itsestä lähtee. Ja must me on tänään niinku hyvin käyty läpi näitä asioita mitkä siihen ylipainoon vaikuttaa ja miten häpeällistä se voi olla toisille. Miten vaikee siitä on puhua. Nyt me kannustetaan kaikkia tekemään niitä omia valintoja ja viihtymään siinä omassa meille ainutlaatuisessa kropassa.
M: Oletko kiinnostunut Minun näköinen elämä toiminnan valtakunnallisesta ja maksuttomasta näkövammaisille suunnatusta puhelinringistä. Lisätietoa saat numerosta 050 405 9057.